Naisten tasa-arvosta

Updated: Mar 19

Näin naistenpäivän kunniaksi ajattelin hiukan pohtia joitakin naisten asemaan liittyvistä ongelmista yhteiskunnassamme. Minulla on pieni tytär, joten koen asian todella tärkeäksi. Tahdon, että pikku tytölläni on parhaat mahdollisuudet menestyä. Että hän kokee elämänsä onnelliseksi ja turvalliseksi. Olen fyysikko, en biologi tai sukupuolentutkija, joten vedän tässä tekstissä mutkia suoriksi. Jos väitän hölmöjä, kerro se, niin korjaan.


Tasa-arvo on monitahoinen aihe. Monesti keskustelussa katsotaan sukupuolten välisiä eroja tilastoista ja ne selitetään kulttuurisilla ja sosiaalisilla syillä, sivuuttaen täysin sukupuolten biologiset erot. Toisissa keskusteluissa sitten taas kaikki ero nähdään luonnollisena, biologiasta johtuvana, ja sivuutetaan kaikki kulttuuriset ja sosiaaliset syyt. Tahdotaan tehdä ongelmista yksinkertaisia, ja löytää yksinkertaiset syntipukit joita voi syyttää. Nämä(kään) asiat eivät kuitenkaan ole yksinkertaisia, vaan niitä pitää käsitellä laajasti.


Välihuomautuksena sanottakoon, että koko ihmislajiin liittyy valtavasti vaihtelua kaikissa ominaisuuksissa yksilöiden välillä. Jokainen ihminen on uniikki kokonaisuus joka saattaa erota keskimääräisestä monilla ihan ratkaisevilla tavoilla. Silti kaikenlaiset ihmiset ovat aivan yhtä hyviä ja hyväksyttäviä. Romukoppaan joutaa kaikki ajatukset ja mallit siitä, millainen on hyvä nainen tai oikeanlainen mies. Jokainen ihminen on arvokas ja hyvä, ja sen lisäksi hän on nainen, mies tai mikä tahansa. Kuitenkin tässä yhteydessä, kun puhutaan tilastoista, on mielekästä puhua tyypillisistä, esimerkiksi biologisista, ominaisuuksista.


Tahdoimme tai emme, olemme biomekaanisia koneita, joita ohjaillaan kemialla. Hormonit ja välittäjäaineet ohjaavat esimerkiksi tunnereaktioitamme ja sitä kautta käyttäytymistämme. Näihin kemiallisiin signaaleihin ja niiden aiheuttamaan reaktioon vaikuttaa osaksi myös tottumus ja sen vuoksi kasvatus. Meidän ei siis tarvitse olla kemiamme orjia, voimme työllä muokata käyttäytymistämme erilaisissa tilanteissa. Kuitenkin tämä tarvittavan työn määrä vaihtelee yksilöiden välillä, koska tahdosta riippumattomat tunnereaktiomme ovat erilaisia, osittain esimerkiksi erilaisten hormonitasapainojemme takia. Tätä tarkoitan kun sanon, että tasa-arvokeskustelussa on myös biologia otettava huomioon.


Alustavien höpinöjen jälkeen päästään itse asiaan, eli niihin ongelmiin. Näitähän olisi varmasti vaikka kuinka monta ja jokainen varmaan ansaitsisi oman tekstin, mutta kirjoitan tässä nyt vain muutamasta ensin mieleeni tulevasta muutaman ensin mieleeni nousevan ajatuksen.



Kuukauden vanha tyttäreni nukkuu rauhassa sängyllä
Tyttärelläni pitää olla kaikki samat mahdollisuudet elämässään kuin pojallani

Naisten suhteellinen vähyys johtavissa asemissa.

Keskimääräisellä miehellä on biologisista syistä keskimääräistä naista paremmat lähtökohdat kiivetä työmaailman hierarkiatikapuita. Osittain esimerkiksi korkeamman testosteronitasonsa vuoksi hän on itsevarmempi ja ottaa enemmän riskejä. Sen vuoksi onkin luonnollista olettaa, että nykyisenkaltaisessa työmaailmassa, kaikkien muiden lähtökohtien ollessa samat, miehet päätyvät urallaan keskimäärin korkeampiin asemiin kuin naiset. Se, onko tämä oikein, ja pitäisikö työmaailmaa muuttaa, onkin sitten eri keskustelu. (Hyvä itsevarmuus on muuten hyvin vahvasti lapsuudesta ja nuoruudesta kumpuava luonteenpiirre. Ei voi kyllin painottaa, kuinka tärkeää kaikkien kasvattajien on antaa lapsille valtavasti rakkautta, läheisyyttä ja kehuja - niistä rakennetaan tulevaisuuden onnistujat.)


Kuitenkin, olisi totaalisen umpimielistä ja sokeaa väittää että kaikki nykyään Suomessa näkyvä ero olisi puhtaan biologista. Vieläkin jotkut kokevat, että naiset olisivat esimerkiksi epäpäteviä tai soveltumattomia johtajiksi. Tämä näkyy nyt vaikka esimerkiksi tytöttelynä (voi vaikkapa katsoa, kuinka somessa puhutaan nykyisestä hallituksestamme). Pitäisi olla itsestään selvää, että sellaista ei pidä suvaita vaan siihen pitää aina puuttua. Osaltaan tämä on menneisyyden painolastia. Naisia on pidetty suhteellisen pitkään tieteenkin piirissä miehiä jotenkin kyvyttömämpinä. Nykytiedon mukaan tämä on kuitenkin täyttä kukkua.


Suoran syrjinnän lisäksi lähtökohdatkaan eivät aina ole samat. Yhtenä aspektina nostetaan usein se, millaisia roolimalleja näemme. Suuria naispatruunoita ja it-alalla menestyneitä naismultimiljardöörejä ei juuri ole. Sanotaan, että naiset siis nuoresta pitäen eivät osaa kuvitella itseään johtajina, koska heillä ei ole samaistuttavia esikuvia niissä asemissa. Tästä hyvällä aasinsillalla seuraavaan ongelmaan:


Miesten ja naisten alat

Naisia on huomattavan vähän esimerkiksi teknisillä aloilla, ja valtavan paljon vaikkapa hoiva- ja hoitoalalla sekä opetus- ja kasvatusalalla. Tämä onkin kunnon matopurkki, syitä, seuraamuksia ja asiaan liittyviä huomioita on aivan tuhottoman paljon.


Ensinnäkin, biologiset syyt ajavat naisia ja miehiä voimakkaasti eri aloille. Tähän liittyy nk. tasa-arvon paradoksi. Ollaan jo pitkään oltu tietoisia siitä, että mitä tasa-arvoisemmaksi maa on luokiteltu, sitä vähemmän naisia hakeutuu teknologia-aloille ja sitä selkeämpi on jaottelu miesten ja naisten alojen välillä.


Tässä yhteydessä täytyy erottaa toisistaan mahdollisuuksien tasa-arvo ja tuloksen tasa-arvo. Minusta on äärimmäisen tärkeää, että joka ikinen nuori kokee mahdollisuutensa maailmassa samanlaisina, riippumatta sukupuolesta tai mistään muustakaan ulkoisesta tekijästä. Jos tämä johtaa eriytymiseen naisten ja miesten aloissa, siinä ei ole mitään väärää, koska se on seurausta jokaisen vapaasta tahdosta. Kannatan siis mahdollisuuksien tasa-arvoa, en tuloksen tasa-arvoa.


Kuitenkin, on vaikeaa tehdä eroa sille, haluaako joku ihminen jotakin sisäsyntyisistä syistä vai siksi, että hänet on opetettu uskomaan haluavansa sitä. Lähestytään jo filosofiaa, kun kysytään vielä, onko toinen näistä haluamisista jotenkin vähempiarvoista kuin toinen. Joka tapauksessa, jos meillä on olemassa selkeä ero miesten ja naisten alojen välillä, on oltava todella varmoja, että kaikki nuoret todella kokevat mahdollisuutensa samoiksi. Että ne miehet, jotka haluavat olla varhaiskasvattajia tai ne naiset, jotka haluavat matemaatikoiksi, eivät koe sosiaalista painetta valita alaansa kutsumustaan vastaan. Oleellisena tekijänä tässäkin on taas ne roolimallit. Miesvoittoisten alojen on syytä nostaa naistekijöidensä näkyvyyttä ja päinvastoin.


Palkkakuilu

Vuonna 2018 naisten ansiot olivat koko työmarkkinoilla keskimäärin 84 prosenttia miesten ansioista. Tämä on siis suoraa seurausta tuosta edellisestä, naiset ovat sellaisilla aloilla joilla maksetaan vähemmän palkkaa. Varsinaisesta palkkasyrjinnästä, eli siitä, että samasta työstä maksettaisiin vähemmän palkkaa, en nyt kuollakseni löydä tilastoja eikä moisesta paljoa puhutakaan.


Denialistit vastaavat tähän usein jotakuinkin: "Mitäs hakeutuvat halvemmille aloille. Jos haluavat parempaa palkkaa, menkööt parempipalkkaisille aloille." Koetin noissa edeltävissä kappaleissa jo tuoda julki, kuinka kyse ei aina ole vapaasta valinnasta, joten jätän sen tästä kohtaa pois. Vasta-argumenttina näille denialisteille näkyy kuitenkin usein myös jotain tämän suuntaista: "Miksi naisvaltaiset alat ovat pääsääntöisesti huonosti palkattuja ja miesvaltaiset hyvin palkattuja?" Tämäkään näkökulma ei ole mielestäni kovin hyvä. Sillä koitetaan vihjata, että alitajuisesti arvostaisimme vähemmän sellaisia aloja, jotka ovat perinteisesti naisten tekemiä. Eikö tämä asia ole kuitenkin markkinavoimien päätettävissä, työntekijän palkka kai kuitenkin jotenkin lienee suhteessa hänen tuottamansa työn arvoon? Lisäksi, hoito-, hoiva- ja opetusalan palkat ovat Suomessa pääasiassa julkisen sektorin sanelemia, ja julkisellahan palkat ovat yleensä pienempiä kuin yksityisellä. Lääkärit on tähän jännä poikkeus (ja itse asiassa lääkäriala on jo muuttunut naisvaltaiseksi).


Yksi palkkaerojen selitys on myös se, että naiset käyttävät suurimman osan perhe- ja hoitovapaista, jolloin heidän palkkakehityksensä hidastuu lastensaanti-iässä verrattuna miehiin. Tätä ongelmaa voitaisiin korjata sillä, että saataisiin isät käyttämään enemmän vapaita, mikä olisi win-win-win kaikille, miehille, naisille ja lapsille.


Kuitenkin, johtui palkkaerot mistä hyvänsä, ne näkyvät esimerkiksi eläkkeissä. Selvityksen mukaan naisten kuukausittaiset eläkkeet vuonna 2018 olivat 21% pienemmät kuin miehillä. Eläkeläisköyhyys on paha ongelma jo itsessään, ja tällä hetkellä se koskee enemmän naisia kuin miehiä.


Väkivalta, turvattomuus

Kotiväkivallan uhreista ennen koronaa oli 76,8% naisia, ja ilmeisesti alustavien tietojen mukaan kotiväkivalta on lisääntynyt merkittävästi koronan aikana. (Syytökseen johtaneesta) seksuaalisesta väkivallasta ylivoimaisesti suurin osa on naisten kokemaa. Naisiin kohdistuva sukupuolittunut vihapuhe on someaikana yleistynyt huolestuttavaa tahtia.


Väkivalta meidän täytyy tuomita aina, kaikissa muodoissaan, kaikissa tilanteissa. Kaikkien täytyy voida tuntea olevansa turvassa niin kotona kuin kaduilla, mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Kuitenkin pelkkä väkivallan tuomitseminen ja siitä rankaiseminen on vain oireiden hoitamista.


Mieti, millainen ihminen tekee väkivaltaisia tekoja. Ei ainakaan hyvinvoiva, tunteensa tunteva ja niihin kosketuksissa oleva empaattinen ihminen. Pahoinvoinnin kitkeminen ja tunnetaitojen lisääminen ovat uskoakseni tehokkaimmat tavat saada väkivaltatilastoja laskuun.

0 comments

Recent Posts

See All

TUORE KUHA -BLOGI

Ajatuksia arjen keskeltä. Politiikasta, politiikan ulkopuolelta. Tajunnanvirtaa hetken mielijohteesta, joskus jopa loppuun vietyjä mietteitä.

TÄGIT